Tiedote 31.5.2010

Hämäläiset maatilat tekevät keskenään yhteistyötä ennakoitua enemmän, mutta siitä huolimatta yhteistyölle näyttäisi olevan myös lisäämisen haluja. Tämä käy ilmi agrologi AMK Jussi Mikkolan Hämeen Ammattikorkeakoulun Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmassa tänä keväänä valmistuneesta opinnäytetyöstä.

Maailojen välinen yhteistyö nousi jälleen viime syksynä yhdeksi ratkaisuksi tilojen taloudelliseen ahdinkoon, kun viljoista saatiin ennätyssato ja markkinat muuttuivat tukkoisiksi. Perinteisten markkinakanavien rinnalla tilojen välinen vilja- ja rehukauppa on yksi vaihtoehto. Tällöin säästetään rahtikuluista, kaupan välityspalkkioista ja mahdollisesti kuivatuskuluista. Järjetön viljan rahtaaminen jää pois, kotieläintila saa tarvitsemansa rehun ja kasvinviljelytila kipeästi kaipaamaansa myyntituloa. Yksi tilojen välisen yhteistyön tehokkaimmista tavoista kannattavuuden parantamiseen on kiinteiden kustannusten alentaminen. Kiinteät kustannukset muodostuvat pääosin kone- ja rakennuskannasta, ja näin ollen esimerkiksi koneiden ja rakennusten yhteiskäyttö on yksi mahdollisuus tilakohtaisten kustannusten pienentämiseen. Yhteistyötä voidaan tehdä myös lannankäytössä ja kustannussäästöjä hakea tilojenvälisillä yhteishankinnoilla.

Nykyisännät suhtautuvat yhteistyöhön luontevasti ja pitävät sitä normaalina käytäntönä. Lähes 70 % opinnäytetyön yhteydessä tehtyyn nettikyselyyn vastanneista hämäläistiloista harjoitti tilojen välistä kauppaa. Selvästi eniten kauppaa käydään viljasta, toiseksi eniten nurmirehusta. Hieman yli 60 %:lla vastaajista oli käytössään yhteiskoneita toisen tilan kanssa. Yleisimpiä olivat peltojen muokkaukseen, lannanlevitykseen sekä säilörehun korjuuseen käytetyt yhteiskoneet. Kolmannes tiloista tekee koneyhteistyötä nk. vaihtotyönä, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että säilörehunkorjuuketjussa toinen paalaa ja toinen käärii omalla koneellaan, mutta työ tehdään yhteistyössä. Naapuriapu osoittautui kyselyn perusteella laajimmaksi yhteistyön muodoksi. Naapuriapu kattaa kaikenlaisen yhteistyön ja sen merkitys on suuri myös sosiaalisen turvaverkon rakentajana ja ylläpitäjänä. Yhteishankintojen tekeminen on sen sijaan vielä harvinaista, vain viidesosa tiloista sanoi tekevänsä yhteishankintoja lannoitteista, torjunta-aineista tai polttoaineista.

Yhteistyö perustuu luottamukseen ja etupäässä suullisiin sopimuksiin. Kirjalliset sopimukset koettiin työläiksi ja byrokraattisiksi. Yhteistyökumppanille asetettavista kriteereistä tärkeimmiksi nousivat erityisesti sosiaaliset ominaisuudet kuten luotettavuus, yhteinen ajatusmaailma ja tuttuus. Tärkeäksi yhteistyön onnistumisen edellytykseksi koettiin myös tilojen välinen etäisyys ja kumppanin taloudellinen tilanne, etenkin maksuvalmius. Yhteistyön lisäämistä vaikeutti etenkin sopivan yhteistyökumppanin löytyminen. Toisaalta lannanlevitysyhteistyössä nykyiset ympäristösäädökset koettiin suurena pullonkaulana viljatiloilla.

Vastaajista 62 % haluaisi lisätä oman tilan toiminnassa yhteistyötä muiden viljelijöiden kanssa. Eniten halua olisi lisätä nimenomaan koneyhteistyötä. Myös viljakauppaa ja lannankäyttöön liittyvää yhteistyötä halutaan lisätä. Vastaajien mielestä yhteistyötä voidaan edistää esimerkiksi järjestämällä viljelijöille lisää tilaisuuksia, joissa on mahdollisuus tavata yhteistyöstä kiinnostuneita tuottajia ja samalla solmia uusia kontakteja.

Opinnäytetyö tehtiin MTK Hämeen ja Kasvua Hämeessä–teemaohjelman toimeksiannosta. Keväällä tehtyyn nettikyselyyn vastasi 253 viljelijää MTK Hämeen toimialueelta. Vastaajien keski-ikä oli 42 vuotta. Kyselyyn vastanneista tiloista 63 %:lla harjoitettiin kasvinviljelyä ja 37 %:lla kotieläintuotantoa. Tilat olivat keskimääräistä suurempia, keskikoko oli noin 70 hehtaaria.

Opinnäytetyö löytyy sähköisenä ammattikorkeakoulujen verkkokirjastosta Theseuksesta: https://publications.theseus.fi/handle/10024/14694

Lisätietoja: MTK Häme/Kasvua Hämeessä -teemaohjelma, ohjelmapäällikkö Päivi Rönni puh. 040 5634 074 sekä Jussi Mikkola, 040 861 6604